Vähän kökköö. Mammalla alko koulu. Ja arvatkaa onko yhtään kiva olla aina yksi kotona. Mä en tykkää yhtään. Kun mun on aina ihan hirvee ikävä äippää, ja se vaan opiskelee. Ihan mälsää. Eikse aattele meitä yhtään. Vois opiskella kotona, kun sillä noita kaikenmaailman kirjoja kerran on.  Ja sit se vielä nauraa mulle, kun mä oon joka ilta ollu sitä vastassa ovella ja nauku hirveesti ikävissäni. Se nauraa, et mä oon hassu, kun ikävöin, ja sanoo, et mulla on ikävä vaikka se kävis vaan kaupassa. Onko se muka hauskaa jos mul on ikävä?

Äippä sit onneks aina iltasella antaa mun istuu sylissä, ja mä saan nuolla sitä. Ja sit mamma rapsuttaa. Mut aina välillä se sitten kyllästyy ja sitten se laittaa mut sylistä pois. Mut ei se mitään, kun sit mä pääsen aina takasin.

Me ollaan nyt Tikin kanssa oltu ilkeitä, ainaki mamman mielestä, kun me herätettiin se tänäänkin kahdeksalta, et se sitten ehtis kouluun, mut se vaan kiros, että kun ois kerranki saanu nukkua pitkään. Eikö sitä koulua sitten ookkaan joka päivä?

Mä en aina tajuu tota ihmisten elämää...